Miksi susi ulvoo?

Kauan, kauan sitten susi ei ulvonut. Se lauloi, ja se lauloi kauniisti. Ei ollut päivääkään milloin se ei olisi laulanut. Kaikki eläimet kuuntelivat sen konsertteja lumoutuneena. Kaikki paitsi yksi, nimittäin satakieli. Se inhosi sutta. Se vallan vihasi sitä! Satakieli oli nimittäin itsekin varsin hyvä laulamaan, mutta ei, ei kukaan sitä kuunnellut. Kaikki vain ylistivät kilvan sutta.
Eräänäpäivänä satakieli päätti toimia. Se oli keksinyt suunnitelman, jolla suden ääni katoaisi lopullisesti. Susi oli juuri aloittamassa keskipäivän konserttiaan, ja kaikki eläimet kuuntelivat sitä. Samalla hetkellä kun susi avasi suunsa ensimmäiseen säveleen, satakieli lensi suden yli, ja pudotti suden kurkkuun erästä yrttiä jota susi ei voinut syödä, sillä se vei sudelta äänen.
Susi yskäisi kolmesti, ja selvitti kurkkuaan. Se vilkaisi ylös, mutta satakieli oli tiessään. Susi kohautti olkiaan, ja aloitti laulun. Mutta kas kummaa, sen kurkusta kuuluikin vain murinaa ja ulinaa! Susi läpsäytti tassunsa kuonolleen häpeissään ja mumisi nolona kadottaneensa äänensä.
Kauhistuneet eläimet yrittivät auttaa sutta. Ne kokeilivat kuumaa maitoa, mutta se poltti suden kurkun. Ne koettivat voidella suden kurkkua hunajalla, mutta hunaja tarttui suden kurkkuun. Mikään ei auttanut, susi oli menettänyt äänensä lopullisesti, ja siitä lähtien se on ulvonut öisin, milloin kukaan ei kuule sitä.



Lyhyesti; lapsille suunnattu tarina sudesta, joka menetti äänensä.